Singapore l. kavereitten kesken Spore

Noniin noniin.

Paratiisisaaret jaivat taakse. En sit koskaan jaksanut lahtea vesiputoukselle, vaan tyydyin lillumaan Tyynessa valtameressa loppuun saakka. A) mul ei ollut enaa paljoakaan paikallista valuuttaa eli ringgitteja olemassa eika siella saarella ollut pankkia ja b) eilen oli uskomattoman kaunis paiva, joten jatin turhat hontyilyt sikseen. Onneks jatin, silla kun menin saarella ostamaan bussilippua Singaporeen, niin sain bussista viimoisen paikan. Seuraava ois menny vasta tanaan illalla.

Hengasin loppuajan saarilla sitten francophoonien kanssa (niille imbesilleille, jotka eivat ranskan kaltaista aateliskielta ymmarra, niin francophone tarkoittaa ranskaa puhuvaa). Yllattavan hyvin meitsikin sita viela mongersi, vaikka Ranskan vuodesta on jo nelja vuotta hurahtanut ohitse. Toki kaytan aika paljon "vanhentuneita" sanoja ja ilmauksia. Mun puhe kuulostaa suurinpiirtein silta, ett jos joku Suomessa sanois "Oota, ma kayn koklaa tata vaatet viel, mut lupaan ett se on vimppa. Sa voit vaiks tesmaa mun uutta luuria silla aikaa". Francophoonit avuliaasti myos vaittivat, ett mun aksentti kuulostaa ranskaa puhuvan sveitsilaisen tai luxembourgilaisen korostukselta, mut ma luulen talla kertaa mielipiteeseen vaikkuttaneen enemman illan aikana nautittu apinajuoma, kun meitsin kielellinen lahjakkuus.

Yksin matkaaminen saattaisi sittenkin sopia mulle, kun alkukankeuden jalkeen rupes seuraa loytymaan. Taas oli tosin inhottavaa sanoa heipat kaikille. Se on vahan silleen, etta "oli kiva tuntea, hauskaa loppuelamaa". Brutaalia, mutta totta. Meinasin eilen myohastya bussistanikin, kun jain jaarittelemaan sveitsilaisen Emmanuelin kanssa. Onneksi loysin sitten taksikuskin, joka suostu kuskaa mut laheiseen kaupunkiin bussiasemalle. Mul ei ollu enaa ees niin paljon rahaa messissa, ku se pyysi siita reissusta, joten annoin vaan kaikki loput pennoseni sille. Toivottavasti se ei kauheesti suuttunut. Ois pitany sanoa, ett oon Ruotsista, dammit.

Piti noista saarista viela sen verran, etta en oo koskaan nahnyt niin kirkasta vetta. Siel saattoi lillua tunti tolkulla ja vaan katsella ymparilleen tylsistymatta. Saarta ymparoivat korallit on kyl melkoisen kuolleita, mika johtuu siita, etta tietamattomat turistit koskettelee niita ja seisoo niiden paalla. Makaan en ennen tiennyt, ett siita se korallien kuoleminen johtuu, vaan luulin niiden kuolleen ahneiden lansimaalaisten riistokapitalistien aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia. Aina sita oppii jotain uutta.

Valihuomautuksena kerrottakoon viela edelliseen postaukseen liittyen, etta kuten Mimma ja Markkanen korjasivat, niin Petronas Towers ovat alkuperaiselta nimeltaan Petronas Twin Towers ja viela WTC-torneja korkeemmat l. kylla niita voi ihan hyvalla omalla tunnolla kutsua Twin Towereiksi. Word.

Nyt oon siis Singaporessa ja odottelen, ett paasen viemaan kamat hostelliin. Tytot oli buukannu sen jo Suomesta ja aika hyvalle sijainnille. Mun bussi jatti mut jonkun 500 metrin paahan ja taa on ihan Little Indian kupeessa. Little India meinaa hyvaa ruokaa ja varikkaita taloja. Joka paikassa kuulee myos sita rakastettavaa Intian englantia, joka valittomasti tuo mieleen Simpsonit ja sen kauppias Apun. Muistan, kun Paulan kanssa kirottiin koko ajatus Singaporeen menemisesta tossa kesakuussa, mut kyl taa ihan siistilta paikalta vaikuttaa. Ruoka on ainakin halpaa, jos ei mikaan muu.

Eilisen kauniin paivan tulokset nakyy parstavarkissa. Koko ajan tuntuu, ett ihmiset tuijottaa ja miettii "Haloo tytto, ooks kuullu aurinkorasvasta? Sita kuuluu kayttaa, kun aurinko paistaa..." Menin sit johonki paikallisee intialaiseen parantolakauppaan ja sain sielt jotain hihhulivoidetta, jonka pitais auttaa laskemaan tata viehettavaa punotusta. Niil ei ollu kortisoonia ja omani oon kuluttanu jo loppuun. Se muikkeli siella myos totes, ett "you have very sensitive skin, you must apply sun block". Aijjaa, thanks for the newsflash!

Oon jo puolessa valissa reissuani, enka oo vielakaa ostanu ainuttakaa travelleritavaraa (meaning kaikkia puisia koruja ja helmia ja haaremihousuja ja varikkaita paitoja ja pitkia olkalaukkuja jne., joita on pakko olla, jos on vahankin kaynyt far&out). Etsin tanaa kuumeisesti sitten jotain olkalaukkua, kun rupee vahitellen kyllastyttaa kantaa rinkkaa selassa ja reppua mahan paalla. Siin on ihan semmonen tunne, ett ois raskaana ja liikkuminen on aarest kompeloa. Eilen keskusteltiin tasta ongelmasta sen sveitsilaisen kanssa ja kavi ilmi, ettei ranskassa oo erikseen sanoja repulle ja rinkalle. Kovasti vaittavat olevansa kultturelleja, mutta totuus on toinen: koyha kieli (tosin niilla on kylla olemassa esimerkiksi eri sanat eri elainten ulosteella). Ei vaan voi ymmartaa.

Sanottava myos on, etta kuus viikkoa on aivan aivan aivan liian lyhyt aika taalla sompailuun. Kadehdin suuresti tapaamiani matkaajia, jotka on reissussa vahintaan puoli vuotta. En tosin tieda, ett milla senkin sitten rahottaisi ja kuka pitais Sannan aisoissa meian kampassa, jos oisin niin kauan poissa, mut kyl vahan hotsittais. Ehka sitten, kun lahtee vaihtoon.

Sen verran pahat fibat jai muuten siita KL:n valikohtauksesta, etta pelkaan taallakin koko ajan jonkun leipovan mua kohta pataan tai ryostavan mun omaisuuden. Yhelta kanadalaiselta oli Vietnamissa pollitty 600 dollaria. En sit tieda, ett miks sil oli nii pal massii samassa paikassa, mut silti.

Nyt lahden etsii jotain intialaista kasvisruokaa, se kun on aikuisten oikeasti hyvaa ja uskoisinpa jopa K. Lyyran sen kelpuuttavan. Toivottavasti paastavat mut ineen hostelliin pian, silla en oo kaynyt eilisaamun jalkeen suihkussa ja oon sen jalkeen sentaan lillunut pari tuntia meressa ja matkannut 12 tuntia bussissa. Turussa en varmaan kehtais kayda ees arralla tassa kuosissa, mut onneks taal voi menna ingognito (ei varmaa kirjoteta kyl noi). Ainii, oon myos lukenu jo kaikki messissani olleet kolme kirjaa ja koitin tossa ostaa jotain luettavaa. En loytany ku jotain Self-Help-kirjoja, ja niista tulee pahasti mieleen vaan keski-ikaiset naiset (no offence aiti), joten jatin valiin.

Hakuna matata,

Saara

ps. Malesia on muuten taynna uskomattoman ystavallisia ihmisia. Kuala Lumpurissa mun taksikuski oli valmis lahtee rokittaa sen mua lyoneen aijan ja eilen, kun en millaa loytanyt postilaatikkoa, niin bussiaseman virkailija lupas laittaa kortit postiin kotiin mennessaan. Siita tosin sitten tieda, ett tekeeko sen oikeesti. Se jaa nahtavaksi.