Toista paivaa Singaporessa ja so far McDonalds kaynteja takana nolla! On kyl aikamoista taistelua, silla meian hotlaa vastapaata on 24/7 aukioleva Makkari.
(toim. huom. tata kirjoittaessa takana oli nolla, mutta myohemmin tuli kerran sorruttua. ja oli viela pahaa!)
Singapore ei todellakaan ole niin roskaton, kun aina ois kuvitellut, mut siisti mesta silti. Taalta loytyy Little India, Arab Quaters, Chinatown (jo kolmas talla reissulla, ne on kovia poikia sikiintymaan nuo kiinalaiset), Colonial District... Se todella nakyy katukuvassa, silla kun siirtyy korttelista toiseen, niin tarjolla oleva ruoka, talojen arkkitehtuuri ja ymparilla molotettava kieli vaihtelee koko ajan. Meilla ei oo muuten hajuakaan, ett mika on Singaporen virallinen kieli, mut tan kulttuurien sulautumisen johdosta sita tuskin on olemassakaan. Koitettiin taksikuskilta kysella, mut se osas vaan singlishia, joka on jonkinlainen englannin murre, joka taalla on kehittynyt.
Unodin muuten kertoa, etta olin Malesiassa vahan parempaa vakea, silla matkasin bussissa businessluokassa! Mistaan turistien rahastamisesta moisessa tuskin oli kysymys, kun multa ei ees kysytty mihin luokkaan halusin. Taisin vaan huokua ymparillani kuninkaallista auraa. Eros tavallisesta bussista siina, ett penkkeja oli vaan kolme per rivi ja jalkatilaa hieman enemman, kun perusreissulla kaupungilta Vakkelle, joka sekin on muuten ihan kokemisen arvoinen bussimatka itsessaan! Suosittelen.
Asiaan. Singaporessa seikkailtiin siis kolmisen paivaa: tapasin Paulan, Katin ja Pian metroasemalla maanantaina. Laksittiin sitten juhlistamaan ekaa yhteista iltaamme kaupungille, vaikka masennuttiin vahan, kun juomat eivat olletkaan niin halpoja kuin ruoka. Meidan kanssa tuli sitten tekemaan tuttavuutta brittipoika nimeltansa Archie, joka vaitti, etta "my friends bet my 20 bucks I couldn't stay here and talk to you guys for 3 minutes, so will you help me get the money?". No, tottakaihan me nyt kaveria hadassa autettiin, vaikka kyl heti oli pieni haisuli siita, ettei nyt ihan totta puhunut. Myohemmin paljastu, ett Archie oli vahan Forrest Gump tyyliin "my momma says I'm special" kind of special tyyppi. Sen paras kaveri oli Jeff, joka oli Englannissa asustava aasi. Hauska seuraa, ei siin mittaa!
Siina sitten loputkin Archien kavereista paaty poytaamme ja tehtiin lahempaa tuttavuutta. Jannut paljastu 18-vuotiaiksi miehen aluiksi, jotka jannasivat juuri 6th forminsa (meian yo-kirjoitukset) tuloksia. Niiden vanhemmat oli jotain pankkiireja ja kotiaiteja, minka takia kaikki olivat mutkien kautta Singaporeen paatyneet asumaan. Lopulta loydettiin sitten itsemme jostain Singaporen esikaupunkialueelta expatriaatin nelikerroksisesta "talosta" uima-altaineen parantamassa jalleen suomikuvaa (+6 ihmista tietaa, ett Nokia on Suomesta). Pojille ei missan vaiheessa selvinny, ettei ollakaan 16, mut ehka niin on parempi. Laula Paakso sattui sit unohtamaan myos kameransa sinne mansionille (loisto matkaseuraa meitsil, vahan jannitysmomentteja tasapaksuun menoon), joten jouduttiin sita viel myohemmi metsastaa. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin.
Seuraavat paivat sitten vahan shoppailtiin ja ihmeteltiin maailmanmenoa. Kayskenneltiin eri kaupunginosissa ja kaytiin 4D-teatterissa. Singaporesta paallimmaisena jai mieleen halpa ruoka,erittain vekkulit rakennukset ja maailman huonoin tuuri! Tiistaina vaellettiin n. 5km Marina Bay-nimiseen paikkaan, josta ois pitany nahda yli koko Singaporen, mut saavuttiin sinne joku tunti sulkemisajan jalkeen. P*ska reissu, mut tulipahan tehtya (no okei, nahtiin samalla myos Spore skyline, joka oli aivan maaginen, joten jotain hyvaakin). Keskiviikkona olis ollut Lady's night, mutta paastiin yokerhoon asti vasta joskus kahdentoista jalkeen, jolloin ei enaa ilmaisia drinkkilippuja saanut. Meidan matkabudjettiin ei myoskaan oikeen sopinut vedella mitaan 12 euron Singapore Slingeja.
Pisteena i:n paalle mun eras PAIMIOLAINEN kaveri olis ollut Singaporessa samaan aikaan. Parisen tuntia pyorittiin ympari kaupunkia etsien baaria nimelta dbl o (eli double 0, tuplanolla, ois pitanyt tajuta ett nimi on enne!), jossa Sussu oli kera vaihtaritoveriensa, mut ei loydetty. Siin vaiheessa kun taksikuski kyyditsi meidat takas paikkaan, jossa oltiin kahta tuntia ennen baaria etsitty tuloksetta ja kertoi sen menneen "bankrupt", paatettiin, ett parempi myontaa tappio ja lahtea hotlaan nukkumaan ennen torstaista lentoa Saigoniin. No ei se takapakki kyl siihe loppunut, silla 24/7 makkikin sattui just sillon oleen kiinni, ku oltais kaivattu vahan lohdutusta.
Singaporesta paalimmaisena jai mieleen halpa ja hyva ruoka, turvallisuus ja terrorismipelon lietsonta. Joka paikassa oli muistus siita, ett jos nakee hylatyn kassin, pitaa siita ilmoittaa poliisille. Samaten metroasemilla pyori video miehesta, joka rajaytti pommin metrossa. Turvallinen olo tuli siita! Turvallista siella kylla oikeesti kuitenkin oli: yksi meian taksikuskeista tosin oli sekopaa. Juuri ennen hotellia melkein tormattiin bussiin niin, etta bussi ja toinen taksi joutus painaa jarrut pohjaan ja kirskunta kuulus kaikkialle, mut meia kuski vaa naureskeli ja tokas, ett "no problem" ja paino bussin ja taksin valista eteenpain. Sita ennen se oli just paasannu, ett "Singapore very safety. When go out, know karaoke and pub, very safety. Other Asia, not so safety".
Ruokaa oli tarjolla jos jonkinlaista. Little Indiassa oli vierivieressa ravinteleja, jotka ilmoittivat tarjoavansa seka veg & non veg. Se, mita sielt ei sit saa, jai mysteeriksi. Meidan vieresssa oli myos 24/7 auki ollut ostoskeskus Mustafa Center, jostai sai kaikkea maan ja taivaan valilta.
Tanaan tosiaan lennettiin Vietnamin Ho Chi Min Cityyn (ennen Vietnamien yhdistymista also known as Saigon, jota nykyaankin viela kaytetaan silla hooseeamsee on liian pitka lausua). Ensivaikutelma Vietnamista on kaoottinen, mutta MAHTAVA. Kysyin Paulalta, ett mita se tekee, jos heratan sen aamulla huutamalla korvaan "GOOD MOORNING VIETNAAAM" ja se vastas, ett en sen jalkeen huuda enaa mitaan. Brutaalia. Pohdittiin tanaan muuten, ett jos sattumalta sattuis unohtaa pyssynsa kasimatkatavaroihin ja sit vetais sen pois repusta siina turvatarkastuksessa ja tokais, ett "sorry, I forgot it there, I don't need it anymore though, I can throw it to the garbage", ni paasisko sit enaa koneeseen?
Vietnamissa kaikki on halpaa. Tarkoituksena ois olla taalla kaks yota ja lahtea sit vahan tsiigailee rannikkoa. Ma ja aurinko ei kyl ollaa mitaa parhaita ystavia, silla luon talla aikaa nahkaani ku mikakin python. Olihan se siistii kaks paivaa kuvitella, ett meitsikin pystyy ruskettuu, mut nyt se on all gone. Mietin myos tanaa, ett voinkohan ottaa enaa uudestaa aurinkoa, mut tyttojen mielest ihotautilaakari suosittelis just sita, ett enkohan. Sarkasmia ei talla reissulla harrasteta.
Huomenna Cu Chi tunnels, jotka olivat siis pahamaineisen kommunistiryhma Viet Congin kaytossa Vietnamin sodan aikaan. Meitsi karsii vahan vesi- seka pulupelon lisaksi myos klaustrofobiasta, joten en tieda uskallanko itse tunneleihin, mutta katsellaan. Niita on kylla laajennettu turisteille sopivaksi. Joka on vahan lame, mut meitsil nyt ainakin parempi.
Ainii Saigonissakin on Chinatown!
Eikai tas muuta,
Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti