Saigonista matkasimme viime viikon torstaina kohti "beachbabe of the region":ia, Nha Trangia. Se on 340 000 asukkaan kaupunki, mutta turismi on keskittynyt luonnollisesti rannan tuntumaan ja muu kaupunki elaa omaa elamaansa ilman lankkareita. Ranta oli, noh ei paratiisimainen, mut mukiinmeneva. Vahan oli semmosta Costa del Sol Uuno Epsanjassa meininkia ilmassa, mutta parin miljoonakaupungin jalkeen oli taas mukava vaan paasta rauhallisempaan mestaan oleilemaan.
Kaytiin veneretkella, jossa paastiin snorklaamaan, joka kylla talla kertaa oli pienoinen pettymys. Malesiassa oli paremmat apajat varikkaiden kalojen ja korallien suhteen. Kaikkialla korallit oli kuolleita ja meren pohjasta loytyi aika paljon tupakka-askeja ja tyhjia vesipulloja. Veneretki kulki Snorkeling trip nimella, mutta sen ainoan snorklauksen jalkeen seilattiin toiselle saarelle lounastamaan, jonka jalkeen paatin henkilokunta taikoi jostain lavan esiin ja oli aika kansainvalisen melko tragikoomisen show'n. Kolme vietnamilaista, yksi soittaen epavireista kitaraa, yksi laulaen mikrofoniin, joka kaiutti jokaista sanaa ainakin viidesti ja kolmas lyoden vanhoista kanistereista kyhattyja rumpuja koittivat soittaa jokaisesta maasta jonkun biisin. Kuultiin ainakin Yellow Submarine ja liuta muita tunnistamattomia lansimaalaisia lauluja. Yhtaan suomalaista biisia ei kuulunut poikien arsenaaliin, mutta lopulta paastiin koko konkkaronkka bailaamaan Baila la bamba:n (vai mika ikina sen biisin nimi onkaan) tahtiin. Ei ollut yhtaan kiusallinen olo kellaan. Laivamatkaan kuului myos floating bar seka vierailu kolmannelle ja neljannelle saarelle (jotka luonnollisesti maksoivat extraa). Ei siis ollut ihan se snorklausreissu, jolle oltiin lahdetty, mutta hauskaa oli silti ja turistiin vahan muidenkin reissaajien kanssa.
Nha Trangissa otettiin taas vahan lisakosketusta paikalliseen ruokakulttuuriin, talla kertaa katuravintoloiden laajemman tarjonnan muodossa. Taalla nakee kaikkialla kadulla olevia karryja, joiden ymparilla istutaan polvenkorkuisissa tuoleissa ja vedetaan jotain perinteista vietnamilaista ruokaa, phota tai jonkinlaista risoton tapaista comia tai taytettya patonkia (patonki on jaanne ranskalaisten siirtomaa-ajoista). Joka paikassa on tasmalleen samanlaiset tuolit, mahtaa olla hyva bisnes sille firmalle, joka niita valmistaa. Tuolit ja poydat tosin on kokoa XXXXXS, eli niissa kaltaiseni amazooni joutuu syomaan paa polvissa. Katukeittioissa ongelmana yleensa on, ettei kukaan puhu englantia, mutta onneks eras ystavallinen paikallinen opetti sanomaan vietnamiksi "rakastan pho-keittoa", joten ei ongelmia! Ensin se vanha kettu tosin opetti mua sanomaan jotain melko rivoa, mutta onneks sen aiti laimas sita avarilla naamaan, joten tajusin etta mua yritettiin vetaa nenasta.
Tormattiin toiseenkin paikalliseen erikoisuuteen, gestapoon. Syotiin paivana eraana jotain kevatrullia, joiden maun pilas kuitenkin joku kummallinen vihrea kasvis. Noh, illalla mentii sit lohdutus pho-keitolle paikkaan nimelta Pho King Good (menestyisko Suomessa lafka nimeltaan Karjalanpaisti Kuningas Hyva?), joka tarjosi ei-oo:ta lahes jokaiselle ruokalistan vaihtoehdolle. Jotain onnistuttiin kuitenkin tilaamaan, mut saatiin taas vihreaa paholaista ruokaamme, joten Kati kysys tarjoilijalta, etta mita kettua se nyt sitten on. Tarjoilija vastas jotain "pno guo", johon Kati totes, etta "aaa, gestapo!". Vielakaan ei hajua, mita se oikeasti on, mutta gestapo nimella kulkee keskuudessamme tuo yrtti.
Ihmiset on taalla muuten ihan overiystavallisia (liiankin valilla, kyl ma nyt osaan sen oven itsekin avata tai olisin kylla muistanut ottaa ne passit mukaan ilman muistutusta (not). Oltiin yhtena iltana taas yllaripyllari syomassa ja siella ravintolassa maleskeli kans pari koiraa. No, koiranpentu innoissaan pari kertaa paasti lirut ravintolan lattialle. Meidan mielesta se oli vaan huvittavaa, mutta saatiin vahingonkorvaukseksi jalkiruoka veloituksetta. Myoskin astuttuani sisaan johonkin basaarin ja torin sekoitukseen, nappas vietnamilainen leidi meitsii kadesta ja tokas, etta "Madame, we DO have big sizes". Olin siina sitten vahan, etta ahaa kiitti naista, mut onneks se tarjoski vaan jotain 42-koon kenkaa. No hard feelings. Nha Trangissa jatkuu Saigonista tuttu meisinki, etta tyopaikoilla on ihan luvallista ottaa pikku nokoset. Riippumattoja tms. nukkumisvalineita on milloin missakin, joten asiakkaan pitaa usein herattaa kaupankassa , jotta saisi palvelua. Eraassa mestassa soitettiin myos Backstreet Boysia niin lujaa, etta asiansa joutui huutamaan. Makunsa kullakin.
Rantakohteessa kun oltiin, ni oli tietysti otettava pintakosketus paikalliseen yoelamaan. Saatiin flyeri biitsilla baarista, jossa sais pyytaa dj:ta soittamaan mita tahansa haluamaamme biisia. Illan tullen suunnattiin sitten Oasikseen, mut dj ei ollutkaan viela mestoilla. No eihan se mitaan, ne tokas Pialle, etta "but you could be the dj now!". Pia meni sitten dj-koppiin ja niin saatiin Vietnamkin bailaamaan Kymppilinja feat. Mariska: Mina - biisia. Oli melko eeppista, silla kukaan meista ei ollut ladannut virallista kesabiisia soittimeensa, joten mullakin oli jo kuukauden tauko tuosta rallatuksesta. DJ oli ladannut sen biisin koneelleen, joten kun toisen kerran kaytiin paikalla, niin Mina lahti soimaan heti, kun astuttiin sisaan. Yeah. Saatiin viel ilmaiset juomatkin kaupan paalle.
Snorklausreissu tehtyna rannalla ei sit paljon muuta tekemista ollut, kun nauttia olemisen siedettavasta keveydesta. Tarjolla olis ollu jos jonkinlaista vesiaktiviteettia, mutta wakebordauskin ois maksanut suolaset 30 euroa 15 minuuttia, niin meitsi passas. Paula hinkus kovasti kiteleimaan, mutta siina pitais ensin oppia hallitsemaan sita purjetta ja lautaa, joten sekin sitten ajan seka rahan puutteen takia jai. Tytot kuitenkin kokeili parasailing/paragliding-nimella kulkenutta touhua. Siina oli selassa laskuvarjo ja mahan puolelta meni koysi moottoriveneeseen. Laskuvarjon avulla noustaan sitten ilmaan ja moottorivene heittaa kierroksen vedessa, jonka jalkeen palataan takaisin rantaan. Naytti siistilta, mutta korkeanpaikankammoineni janistin touhusta. Tais kustantaa 12 euroa per larvi.
Nha Trangista siirryttiin eilen vuorille Da Lat nimiseen mestaan, jossa ensimmaista kertaa koko reissun aikana ei hikoiluta! Taalla on joku sadekausi meneillaan, eli joka paiva sataa parisen tuntia, mutta muuten on kaikkialla ollut aivan alyttoman kuuma. Nyt ollaan kuitenkin lahes 1500 metrin korkeudessa, jotenka ilmasto on erittain miellyttava.
Istun nyt muuten nettikahvilassa, jossa on jokaiselle oma tuhkakuppi. Kaikki muut asiakkaat on miehia, jotka tamppaa jotain alyttomia pelejaan. Vieressa on CS menossa. Nahtiin tanaa muuten myynnissa ihka-aitoja c-kasetteja! Kuultiin tanaan myos \, ett jos vietnamilainen nainen polttaa tupakkaa tai juo kaljaa julkisesti, se meinaa heti, ett on prostituoitu.. Aikamoista.
Jees. Tanaan oltiin skoottereiden kyydissa ympari vuoria, mutta siita lisaa myohemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti