Ylitettiin raja maanantaina eika se tietystikaan mennyt ilman kommelluksia. To cut the long story short on meilla ollut ongelmia rikkoutuneen passin kanssa ja Suomella ei oo Kambodzassa suurlahetystoa. Sen johdosta ollaan kayty Saksan ja Ranskan suurlahetystoissa (joissa molemmissa kaikki olivat lounastauolla joku kolme tuntia ja meidan piti ehtia kahdelta lahtevaan bussiin, joten no can do), kayty tapaamassa Ranskan kunniakonsulia, joka yllari oli lomalla Ranskassa ilman sijaista, yritetty soittaa tunnin verran Suomen Bangkokin suurlahetystoon (onnistuttiin viimein ja asiat selkenivat) ja jakauduttu kahtia, kun oli pakko lahtea Kambodzan paakaupunkiin Phnom Pehniin hakemaan dokumenttia, jolla paasis Thaimaan rajan yli. Aikamoinen hardelli siis, mutta nyt kaiken pitais viimein olla ok ja huomenna tarkoitus olisi lahtea kohti Bangkokia. Bangkokissa ehditaan olemaan vaan yks ilta, kun mulla ja Pialla lahtee lento Hong Kongiin ja KatiPaula uuden passin saatuaan lahtee jonnekin pain Thaimaata.
Viime kerralla olin niin tohkeissani, etta unohdin kertoa kaikkein jannittavimman asian koko Da Latin "vuoristoreissulta". Syotiin kirjaimellisesti paskaa. Anteeksi vulgaari kielenkaytto, mutta nyt voidaan rehel sanoa, etta joku "tastes like shit". Kyseessa oli vietnamilainen erikoisuus "weasel chocolate", joka tehdaan vahan erikoisella tavalla. Weasel on ilmainensanakirja.org:n mukaan jonkinlainen naata, jolle syotetaan kahvinpapuja. Kahvinpavut syotyaan naata lopulta ulostaa ne ja uloste laitetaan aurinkoon kuivumaan. Kuivuneesta ulosteesta tehdaan kahvia seka ainakin suklaata. Herattaa varmasti veden kaikkien kielilla. Meille ei luonnollisesti kerrottu suklaan alkuperaa tarjottaessa, joten paastiin kaikki toteamaan kakasta, etta "it's so gooood". Se kylla oli. Toiste en ehka silti soisi.
Ollaan muutenkin vahan tapailtu Madcookin jalanjalkia, silla suuhun on mennyt niin heinasirkkaa kuin skorpioniakin. Heinasirkka oli hyvaa: luultavasti sen takia, etta se oli keitetty rasvassa ja paneroitu, mutta skorpioni oli kuvottavaa. Kambodzalainen ruoka on jalleen hyvaa, mutta erehdyin tanaan ottamaan jonku paikallisen keiton kysymatta sen tulisuutta. Vetistelin siina sitten kupposeni aarella minka kerkesin, voimakkaasti maustetut ruuat ei vaan oo mun juttu. Jouduin tossa paivana eraana myos ottamaan elamani ensimmaisen imodiumin. Pitanee pyortaa puheeni mun mahan teraksisyydesta. Saali, yks supersankarivoima vahemman.
Tanaan sitten KatiPaulan suunnattua kohti Phnom Pehnia mentiin Pian kanssa tutkimaan Angkor Watin temppeleita a.k.a. maailman kahdeksatta ihmetta. Ihmeelliset ne olivatkin: ei voi tajuta miten moiset temppelit on pykatty pystyyn 1100-luvulla. Lonely Planet vaittaa, etta paiva on liian vahan temppeleiden toljottelulle, mut meille se riitti oikein mainiosti. Noustiin jo puol viidelta aamulla, jotta nahtais siella auringonnousu. Ideana melkoisen romanttinen, mutta pilvisella saalla vaikea toteuttaa. Katteltiin temppeleita sitten joku kahdeksan tuntia, mutta palattiin hotlalle jo ennen kuuluisaa auringonlaskua. Smurffin lakeja seuraten aurinko rupes tietysti paistamaan kun paastiin takaisin, mutta nyt ollaan vahan liian nuutuneita uudelle kierrokselle, kun aurinkokin laskee melkoisen pian. Auringonlasku Angkor Watin ylla jaanee seuraavalle visiitille.
Temppeleista osa oli kaivettu "esiin" ja osa jatetty "luonnontilaansa", joten saatiin vahan Indiana Jones/Hopo (meitsille paljon tutumpi aku ankka-addiktion myota) seka Lara Croft-fiboja ilmoille. Angkor Wat on itseasiassa vain sen suurimman temppelin nimi, joka oli muinoin Angkorin kuningaskunnan paakaupunki, yleisnimitys on the Temples of Angkor. Just to get the facts straight.
Kun ylittaa rajan Suomesta Ruotsiin sita tuskin huomaa, mutta tultaessa Vietnamista Kambodzaan oli ero aika hurja (ei empiirista tietoa milta tuntuu menna Suomesta Venajalle, mutta saattaa olla samanlainen kokemus). Kambodzan maaseutu oli upeeta riisipeltoineen, mutta kaikkialla naytti koyhalta. Oon ollut koyhissa maissa ennenkin, mutta kylla pienten kerjalaislasten seka hokkelikylien nakeminen on aina vaikeeta. Ei oikeen tieda, ett miten pitais suhtautua koko asiaan ja tulee sellanen olo, ettei kuuluis olla taalla pallistelemassa muitten kurjuutta. Pitaa vaan luvata itselleen, etta ei osta enaa Hennesin made in Cambodia-vaatteita jne. mutta kuinka helppoa sekin sitten on?
Kambodza on muuten viralliselta nimeltaan Kingdom of Cambodia. Enpa tiennyt totakaan ennen. Tai sitten sita, etta vuosina 1975-1979 taalla riehui semmoinen sekopaa nimeltansa Pol Pot, joka tapatti pari miljoonaa kambodzalaista. Aijan unelmana oli tehda Kambodzasta sosialistinen valtio, joten markkinatalous, yksityisomaisuus ja raha lakkautettiin samalla kun kansa pakotettiin kaupungeista maalle toihin.Uskonnot kiellettiin. Sivistyneistö, varakkaat ihmiset ja liike-elämässä toimineet surmattiin (wikipedia). Perheet joutuivat erilleen toisistaan ja koko kansasta puolet menetti kotinsa. Vietnamilaiset laitto touhulle lopun, muttei hommat siita parantuneet, kun koko systeemi oli kerralla mennyt pain persnettoa. Lisaksi oli se kylma sota ja ian ikinen skisma lannen ja idan valilla, joten yhteistoimet maan pelastamiseksi eivat tulleet kysymykseen. Koko hommasta ei kuitenkaan huomaa ihmisissa jalkeakaan nykypaivana. Melko sairas setti, mutta eniten havettaa, ettei koko hommasta ollu harmainta haisuakaan, vaikka niin ollaan ylioppineita. Jep.
Kambodzassa on turisteja kohtaan taysin erillainen meisinki, ku Vietnamissa. Taalla meita vedatetaan ihan sata nolla. Ekana iltana meille koitettiin vaittaa, etta meian varaama hotelli on "liian kaukana" keskustasta (oikeasti 1km, meille sanottiin 5km) ja etta meidan kannattais menna tuktuk-kuskin kummin kaiman koiran kaverin hotelliin sen sijaan. Lisaksi samainen kuski laskutti meilta 8 dollaria 4 dollarin sijaan, mutta koska vetta tuli kuin aisaa, oltiin vasyneita seka vittuuntuneita, lyotiin se aijalle kateen muutaman kainon "I HATE YOU" lausahduksen jalkeen. Sen sekopaan jalkeen ollaan tosin maksettu huomattavasti vahemman, joten kaikki ei ole perseesta. Taalla kuitenkin koitetaan rahastaa turisteilla kuin Roomassa ikaan ja kaikki on koko ajan myymassa jotain. Paikalliset puhuvat hammastyttavan hyvaa englantia ja huutelevat koko ajan "my lady", kun vietnamilaiset puhuttelivat lankkareita "my friend". Tanaan myos muutama kambodzalainen pikkupoika tiesi, etta Suomen paakaupunki on Helsinki. WTF?.
(huom. kokemukset perustuu vaan Siem Reappiin, joka on ehka koko Aasian turistiorientunein kaupunki, silla taalla on riittanyt vakea siita asti, kun Angkor Watin temppeluit loydettiin uudestaan)(tietysti on myos ymmarettava, etta paikalliset koittaa tehda elantonsa kaikilla mahdollisilla tavoilla. Silti huijaaminen kylla vituttaa).
Ollaan taalla jossain norjalaisten perustamassa guesthousessa, jossa on uima-allas! Aikamoista luksusta tan kaiken kuumuuden ja kosteuden keskella. Majoitukseen muutenkin liittyvana mielenkiintoisena kuriositeettina kerrotakoon, etta meilla on jo kolme kertaa eri hostelleissa ollut huonenumero 301! Se tarkoittaa usein myos rappusia ja tallakin kertaa ollaan ylimmassa kerroksessa. Meitsi on aika fit, kun paasen kotiin. Not.
Pahkinankuoressa sanottakoon, etta meian Kambodzan kokemusta varittaa aika vahvasti koko passiepisodi, uskoisin etta KatiPaulan kokemukset koko maasta jaavat suhteellisen negatiivisiksi. Koko homma on ylipaataan perseesta, silla passi on rikki valmistusvirheen takia. Niita on liikkeella enemmankin. Muistan kun meian isalla kerran irtosi passista koko kuvasivu, mutten kuollaksenikaan muista, etta miten se koko juttu selvitettiin.
Japajapa, enkohan oo japatellu jo ihan tarpeeksi. Huomenna lahto siis kohti Bangkokia 8.00, lento Hong Kongiin perjantaina 06.30 ja lento takasin Suomeen lahtee sunnuntaina 23.55. Varmaan kirjottelen Hong Kongista viela jotain, silla joudun olemaan siella yksikseni hetken aikaan, kun Pia lahtee jo lauantaina kohti Pohjolaa.
Kuvia en oo hetkeen onnistunu lisaamaan. Ehka jaksan viela, ehka en. Se jaakoon nahtavaksi.
Ens viikolla nahraan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti