On tullut aika viimoisen kirjotuksen. Sillon heinakuisessa ruisrokin jalkeisessa tarinanpoikasessa olin varma, etten selviaisi reissusta kommelluksitta. Kaikki on kuitenkin mennyt putkeen, ainut varsinainen ongelma oli se helvatan passi. Paula siis sai kuin saikin Kambodzasta "laisser-passer"-dokumentin, jolla rajan ylitys Thaimaahan luonnistui. Samalla piti tosin jostain kumman syysta hankkia myos Thaimaan viisumi, vaikka normaalisti kyseinen harpake saadaan rajalla. Poipetin rajanylityksessa passivirkailija sitten katteli Paulan passia ja sita paperia ja kysas, etta "Why this paper? Your passport OK". Sit se naureskeli ja naytti paperia kollegalleen, joka nauro vahan lisaa. Rikkinaisen passin suhteen thaimaalaiset ei siis oo millaskaa, mutta better safe than sorry. Nyt on sitten uusi passi ja kaikki.
Kambodzasta piti viela kertoa sellainen kummallisuus, etta siella kelpas ameriikan dollarit. Kaikkialla sai maksaa kayttaen joko dollareita tai rieleja tai molempia sekaisin, eivatka raha-automaatit syotaneet ulos muuta kuin dollareita. Vietnamissakin meille sanottiin lahes poikkeuksetta hinnat aina dollareina, mika oli arsyttavaa, silla ei meilla nyt ollu hajua mistaan dollareiden kursseista. Kambodzassa koko dollaritouhu vietiin ihan uudelle tasolle. Oli vahan absurdi olo siina maksella kadulla hedelmia dollareilla, mutta minkas teet.
Siirryttiin bussilla Kambodzasta Thaimaan Bangkokiin torstaina, matka kesti jonkun 10 tuntia. Bangkokiin paastyamme mentii hostelliin ja saatiin jalleen kerran tuta turistien huijausyritykset. Meilta koitettii ottaa taksimatkasta 300 bahtia (joku 7,5 euroa)sanoen, etta "you know traffic hour, traffic hour, is an hour drive", kun sitten rehellisen kuskin kyyditsemina paastiin 80 bahtilla (2e) puolessa tunnissa. Kyseinen huijarikuski naytteli jotain kurkunleikkausliikkeita, ku noustiin mittaritaksin kyytiin. Jos jotain en jaa kaipaamaan Aasiasta, ni se on sekopaiset taksi/tuktuk/mopo-kuskit.
Bangkokissa ei oikein ollut aikaa muuhun kun viimeiseen ateriaan (ei ollut ihan samaa ku uudessa testamentissa, oli suorastaan kuvottavaa) ja muutamalle lasilliselle. Bangkok oli meitsista mainettaan siistimpi mesta, olisin viihtyny siella vahan kauemminkin. Kaytiin tietysti Bangkokin kuuluisammalla kadulla, Khao San Roadilla, joka on Bangkokin reppureissaajakeskittyma. Siella tunnelma oli sekoitus ruotsinlaivaa (oottekste muuten koskaa miettiny, ett kayttaaks ruotsalaiset ruotsinlaivoista nimitysta finska botar? koska meitsi on, enka vielakaan tieda) seka Costa del Solia humalaisine palmujen tahtiin huojuvine miehineen, kauppoineen ja kauppiaineen, katuartisteineen ja lukemattomine baareineen.
Tavattiin siina Khao San Roadilla iltaa istuessamme sitten Teemu Suomesta, joka oli tullut vaihtoon Bangkokiin. Puhuttiin englantia, kun messissa oli myos Teemun itavaltalainen ystava. Hetken jutustelun jalkeen vaihdettiin hetkeksi suomeen, mutta Teemu-poika olikin ihan unohtanut tuon armeliaan kotikielemme. "You know it's difficult, I have been away for two weeks, tie-tie-tiedattehan, ma en muista sanoja". Olin vahan, etta hajoo siihen urpo, meitsi saatto unohtaa jonku kaks sanaa ollessani vuoden pois Suomesta. Tan Teemu-pojan tapaamisesta tulikin muuten mieleeni, etta ei paljon suomalaisia reissulla tavattu. Saigonissa juuri kun oltiin paasty tata ihmettelemasta, smurffin lakeja noudattaen kuuluu jostain huuto "Paula!". Siella sitten Saigonin kaduilla tormattiin Roopeen, Paulan poikaystavan kaveriin. Kyseinen veikko oli menossa Balille vaihtoon, mutta lahtenyt ensin ystavansa kanssa vahan kiertelemaan Aasiaa. Tan taysin randomtormayksen jalkeen oli vahan sellanen fiilis, etta what thö hell (P.Laakso), maailma on pieni.
Bangkokista mun ja Pian AirAsia-lento lahti kuudelta aamulla, joten ei siina paljon nukkumaan kerennyt. Oon ennenkin matkustellut vahan miten sattuu, mutta taa oli ehka huomattavasti hirvittavin lentomatka ikina. Paastiin kuitenkin Hong Kongiin ja saatiin hotlakin, joka oli kylla hirvittavin loukko, jossa oon ikina nukkunut. Ainoa mika puuttui, oli torakat. Mut eipa se enaa paljoa haitannut, vaikka vaihdoin kylla mestaa viimoseksi yoksi. Pia lahti eilen jo Suomeen, mut meitsi sillon joskus helmikuussa pihisteli lentolippujen hinnoissa ja lennan kotiin vasta tanaan, kun oli halvempaa. Ei tosin ollut moisessa mitaan jarkea, mulla on varmaan mennyt yhta paljon rahaa tanaan, kun sen lentolipun erotus olis ollu... Viimeks ku tein moisen tempauksen paluureissu piteni puolella ja laukut seilas pari paivaa ympari Neuvostoliittoa, mutta eihan sita ihminen virheistaan opi..
Nyt sitten odottelen, etta on aika nousta bussiin kohti lentokenttaa ja Suomea. Vahan janskattaa noitten painorajotusten kanssa, kun oon ostanu niin pal tuliaisia. Hahaa. Itselleni tosin lahinna. Taidanpa menna viela kerran sushille. Loydettiin Pian kanssa maailman paras sushiravinteli. Siella menee semmonen linja tiskin ympari, josta saa ottaa haluamiaan susheja. Aivan sairaan hyvaa! Totuuden nimissa kaytiin kylla Burger Kingissakin, mut se ei oo niin paha, koska sita ei oo Suomessa. Sitapaitsi se on niin pal parempaa ku makki. Tanaan soin aamiaiseksi viel kerran vietnamilaisen pho-keiton, mut se ei ollu niin hyvaa ku vietnamissa. Tyypillista.
Wingstromin siivet (on muuten aivan uskomattoman kempo bloginimi, oli olevinaan hauska lappa joskus, kiitti Emppu) sulkeutuvat siis tan kirjoituksen myota, ellen innostu lisaamaan kuvia ja raapustamaan jotain Suomessa. Kiitos kaikille viidelle lukijalleni, ootte ollut armeliaita kritiikin suhteen. Kahtellaan, etta kunhan saadaan Tuugigin kanssa lentoliput handyyn, niin on ehka aihetta taas kirjotella lissaa. Jaupau.
Huomenna tahan aikaan +30 minuuttia oon Suomessa, yeah.
Kiitos ja anteeksi,
Saara
Finlandsbåtar sanoisi ruotsalainen. Hauskaa on ollut lukea sun blogia, kirjoitat kivasti ja omintakeisesti!
VastaaPoista