Yes. Ollaan hostellilla venaamassa bussia Da Latista takasin kohti Saigonia. Da Lat on vuoristokyla Vietnamin keskiylangolla. Tultiin tanne vuorien ja viileamman ilman toivossa. Vuoria oli, mutta niin oli myos sadetta, mika vesitti osan suunnitelmista. Eilen kuitenkin mentiin paikallisten skoottereiden "takapenkilla" (sori aiti) ympari maaseutua ja nahtiin yhta ja toista Vietnamista. Oli meikalaiselle elamani eka kerta skootterin kyydissa, joten oli melko uhkarohkeeta!
Vietnamilaiset eivat "koskaan" osta ruokaa jaakaappiin, vaan kaikki ostetaan aina samana paivana kadulta. Niinpa mentiin aamulla kaymaan paikallisella marketilla ja seisottiin Paulan kanssa vieressa, kun paikallinen mamselli osti kissanpennun illalliseksi. Eipa siina mitaan, ei niittenkaan mielesta varmaa oo nattia, ett me vedetaan poroa. Tosin yhdenkaan poron nimi tuskin on Simo tai Napsu tai Verho tai Mansikki tai Juniori tai joku muu niista paristakymmenesta mielikuvituksellisesta kissan nimesta, joita meilla on pienena jaloissa pyoriny. Sen takia vahan suretti koko episodi.
Maisemat meidan moporetkella oli muikeat, vuoria riitti silminkantamattomiin. Kaytiin tsiigailemassa paikallista kahvifarmia: Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja. Kiinnostaa varmaan, mutta viime vuonna oli vuoristoporukka rikastunu, kun Brasilia ei ollut pystyny tuottamaan niin pal kahvia. Siina sita globalisaatiota kerrakseen. Se meian opas kuitenkin ylpeena selitti, ett sen porukoiden farmi oli viime vuonna tuottanut jopa 30 000 dollaria (25 000 euroa). Vietnamissa se on tosin kylla ihan ketullinen summa rahaa.
Tavattiin reissullamme vuoristokansaa, joiden elama ei tuntunut olevan ihan talta vuosisadalta. En tosin tieda, paljonko se meian mopo-opas Rot juttuja varitti, mutta porukka uskoo mm. taikuuteen ja haamuperheisiin (mm. yks perhe oli pari vuotta takaperin tapettu, koska ne oli "haamuja"). Jarjestetyt avioliitot on tavallisia eika kellaan oikeastaan ole sahkoa. Tavallisten vietnamilaistenkin elamasta saatiin kuulla yhta ja toista. Taa olis muutaman tuntemani veikkosen unelmamaa: feminismi sanaa ei taida edes olla olemassa vietnamin kielessa. Kuulemamme mukaan on tavallista, etta mies viettaa illat kapakoissa/ystavien kanssa, kun nainen laittaa ruokaa, pyykkaa, hoitaa lapsia jne. Tastakin on tietysti olemassa poikkeuksia.
Yhdella pojalla oli taalla muuten paallansa paita, johon oli piirretty sammakko, rapu ja koira, joiden alle oli suloisesti kirjoitettu "frog, crab, bitch". Joku oli paitaa tehdessaan ilmeisesti sanakirjasta ottanut suoran kaannoksen narttukoiralle.. Muutenkin paikallisten enklanti on melko varikasta, suosituin lausahdus on "same same". Toimii vastauksena aina, kun vastapuoli ei tajua, mita yritat sanoa. Yhdessa hotlassa meidan oli myos poistuttava hotellista "before moon". Ero lukujen forteentousand ja fortitausand valilla on mahdotonta kuulla. Rahallisesti kyse ei ole suurista summista, mutta ketuttaa aina, jos joutuukin maksamaan sen fortitausandin.
Luottamus paikallisten ystavallisyyteen sai pienoisen kolauksen illallisella Da Latissa. Mentiin paikalliseen katuravinteliin, jossa kukaan ei oikeen osannut englantia. Tilattiin jotain sopivalta kalskahtavaa ja kaikki pl. Laula Paakso saivat tilaamaansa. Saatiin myos vahan ylimaarasta riisia, mutta aateltiin sen kuuluvan asiaan. Laskun tullessa meita velotettiinkin sitten ylimaarasista riisista, ja oltiin vahan, etta wtf, muttei jaksettu tapella. Ennen ruokailua meille oli poytaan tuotu savetpyyhkeet, jotka oltiin kaytetty, ja kun lahdon aika koitti, porukka osaski yhtakkia englantia ja rupes vaatia meilta maksua niista. Siina vaiheessa palo pinna, vaikka jalleen kerran vaadittu maksu oli joku 50 senttia. Periaatteesta vaan otti kupoliin: ei sita nyt kukaa Suomessakaa rupee pyytaa maksua poydassa olevista servieteista...
Viimisena iltana Da Latissa sato ihan torkeesti, joten paatettiin menna leffaan. Kaikkien "riemuksi" ainut raina, joka siella pyori, oli Sex and the City 2, joten kaytiin kattomassa manhattanilaisten sekoilua Abu Dhabissa. One euro well spent! Onneks meillei ole tullut viela mitaan selkkauksia poliisin kanssa, taalla on vahan semmonen lahjomismeisinki kuulemma.
Otettiin taas perus yobussi Saigoniin (alotin tan kirjottamisen Da Latissa ja kirjotan loppuun nyt taalla) ja se oli helvettia! Odotettiin samanlaista makuubussia kun aikaisemmin, mutta saatiin perus varissuobussi, jonka penkit ei taipunu taaksepain, paikalliset oksenteli ympariinsa, joku vauva melkein parkus ja tie oli kuoppaisa. Tultiin Saigoniin viiden aikaan aamuyosta, mut onneks paastiin hostellii nukkumaan "vahan" etuajassa.
Tanaan ollaan vaan chilattu, silla huomen aamulla lahtee bussi kohti Kambodzaa ja Angkor Watin temppeleita. Viikon paasta rupeen tekee jo lahtoa Hong Kongin kentalla kohti Suomea, aika menee liiankin nopeasti.
Vietnam hiljenee.
ps. Vietnamissa nainen on sita kauniimpi, mita valkosempi ja lihavampi se on! Hahaa. Tota lihavuusosiota en ihan usko, mutta valkosesta ihosta taalla tykataan. Kaikki kulkee pitkahihasissa vaatteissa neljankymmenen asteen helteella, jotteivat ruskettuisi. Sairasta (toisin kuin itsensa ehdon tahdoin grillaaminen neljankymmenen asteen helteessa, kun voisi myos lekotella varjossa...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti