Kymmenenpaivainen konferenssi otti ja loppui. En oo taas hetkeen ollut yhta rikki, ensinnakin koko tona aikana tuli nukuttua palttiarallaa kolkyt tuntia. Viela vaikempaa oli kuitenkin sanoa heipat uusille kavereille/ystaville/tuttaville/facebookfrendeille, joiden kanssa oli tullut turistua maailmanmenosta, parannettua suomikuvaa, heitelty paatonta lappaa ja naurettua silmat paastaan. Kuulostaa siirappiselta, mut totta se on!
Meil oli yks konferenssin kantavista teemoista Millenium Development Goalsit eli MDG:t, jotka varmaan kaikki tunnette ja osaatte ulkoa. Ne on kuitenkin semmoiset maalit, jotka valtion paamiehet ovat vuonna 2000 asettaneet vuoteen 2015 mennessa saavutettaviksi. Naihin kuuluu mm. aarimmaisen koyhyyden poistaminen maapallolta, kestavan kehityksen edistaminen seka ensiasteen koulutuksen saattaminen kaikkien saatavaksi. Naista sitten keskusteltiin, mika oli jonkun verran haasteellista, kun eurooppalaisesta perspektiivista katottuna naista MDG:sta ei oikeestaan monikaan edes ole enaa ongelma. Maailmanlopunmeininki oli taas ilmassa, mutta onneks paikalla oli myos nuoria ja vanhoja, jotka oikeasti tekevat jotain asioiden eteen! Kyl meikakin sitten sammutti air conditionin huoneesta aina kun poistuin... ja osallistuin brassien fundraisingiin.
Paastelin siina sitten myos vahan sammakoita suustani, kun keskusteltiin eurooppalaisten kesken siita, mitka MDG:t ovat Euroopassa tapetilla. Yks naista on sitten taa "Eradictate extreme poverty and hunger" ja muut oli sita mielta, ettei Euroopassa ole koyhyytta. No meika sillon kaks vuotta sitten ollessani siella Albaniassa koin vahan erilaista Eurooppaa, kun vierailtiin romanialaisvaeston kylassa, jossa asuttiin pahvista ja paperista kyhatyista hokkeleissa, eika siin kaupungissa ees riittanyt sahkot kaikille koko paivaksi. Kun joku britti sitten tokasi, ett "There's no poverty in Europe", niin meitsi sitten suureen aaneen kailotti, ett "Yes there are, there are gypsies". Japajapa. Hyva mina!
Viikon aikan meil oli myos semmosia workshoppeja, joissa keskusteltiin erilaisista paivanpolttavista aiheista. No yhdessa workshopissa sitten koripallo-orientoitunut ystavani Roope from Tampere joutui lopuksi piiriin, jossa pidettiin toisia kadesta ja jokainen sanoi vuorollaan powerwordin, joka sitten hyvaksyttiin yhteisesti sanomalla "kaniche". Melko sekopaista jo munkin mielesta. Tehtiin kuitenkin samanlainen rinki tossa paivana eraana metrossa ja matkatoverini Ainon powerword oli Imodium. Huhhuh, toivottavasti meitsi ei sairastu!
Tutustuin taalla myos yhteen jenkkipoika Ericiin, joka on adoptoitu Jenkkeihin Koreasta (etelasta, ei oo Kim-Jong Ilin Korean demokraattisen tasavallan joukkoja). Sille tulee taal porukka koko ajan vaantaa japanii/kantonii /koreaa/udmurttia eika se itsekaan oikeestaan tieda, ett minka maalaiselta sen pitais nayttaa, kun ei vanhempiansa tunne. On siina kuitenkin sitten vahan samanlainen meisinki , ku meian Fredrik Artur Ingstromilla on jonkun puhuessa sille ruotsia. Tyhja katse ja kysyva ilme. Oon muuten kaivamassa itselleni melkosta kuoppaa ton ruotsin kanssa, kun ny typ hela delegationen tycker att jag kan svenska! Kiinaks muuten Suomi lausutaan Funland. Eika se johdu naiden englannin aksentista, joka on sekin aivan pisin -ttua, ainakin osalla. Hello lausutaan melko yleisesti "Hailou", eika se siita mihinkaan parane.
En muuten sit ostanu kameraan mitaan objektiivia, ulkosen salaman kyl nappasin messiin. Naa hongkongilaiset ei todellakaan ole mitaan asiakaspalvelun ammattilaisia: kun mentiin toistamiseen samaan kamerakauppaan, niin se dude siella tokas vaan, ett " you just come here and don't know if you want to buy or not so go somewhere else, I don't want to make bussiness with you". Joo ei midist, mut kyl siin koyhan suomalaisopiskelijankin taytyy hetki jos toinenkin miettia, ett mihin niita kesatyorahojaan tunkee...
Talla hetkella oon siis Kuala Lumpurissa, joka on taydellinen kontrasti Hong Kongille! Mut siit lisaa myohemmin, mut on ny lahdettava ostaa itselleni bussilippu kohti itarannikkoa.
Vi hors!
Sakke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti